Ilma-alus "Jättiläinen"
Archives photographiques (Médiathèque de l'Architecture et du Patrimoine)
© CNM
Ilmavalokuviin voi tutustua monilla laajoilla verkkosivustoilla. Nämä kauniit kokoelmat osoittavat, että ilmakuvauksen avulla on useita vuosikymmeniä tallennettu alati muuttuvaa maisemaa, havaittu paljaan silmän tavoittamattomissa olevia arkeologisia kohteita ja suunniteltu maa-alueiden käyttöä.
1. Ilmakuvauksen ensi askeleet
Ensimmäisen ilmavalokuvan otti vuonna 1858 ranskalainen valokuvaaja Nadar 80 metrin korkeudella lentäneestä kuumailmapallosta. Tämän jälkeen 1900-luvun alussa Euroopassa kuvattiin kuumailmapallosta käsin Brittein saarten Stonehengen sekä Italian Rooman ja Ostian kaltaisia nähtävyyksiä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana, vuosina 1914–1918, ilmakuvia käytettiin järjestelmällisesti sekä maa- että ilmavoimien ohjaamisessa. Sodan alusta lähtien englantilaiset, saksalaiset ja ranskalaiset sotilaat löysivät muinaisjäänteitä Välimeren itäpuolen aavikko- ja puoliaavikkoalueilta. Vuosina 1925–1942 jesuiitta Poidebard otti Syyriassa ainutlaatuisia valokuvia.
Vuonna 1922 O.G.S. Crawford löysi ensimmäisenä Britanniasta täysin maan pinnan tasalla olevia arkeologisia kohteita alueilta, joilla maanviljely teki kohteiden havaitsemisen tavallista vaikeammaksi. Crawfordin valokuvat, joiden julkaiseminen herätti valtavaa kiinnostusta, paljastivat "Wessexin aaveet", menneisyyden haamut.
Roger Agache, Noyelles-sur-Mer, (Somme), pronssikautinen kalmisto ilmasta nähtynä
© Ministère de la Culture / R. Agache
2. Uranuurtajista tähän päivään
Merkittävimmät valokuvat otti professori John Kenneth Saint-Joseph vuodesta 1939 alkaen. Hän jatkoi toisen maailmansodan jälkeen lentämistä kuninkaallisten ilmavoimien lentokoneilla ja oli vuoteen 1980 mennessä ottanut satoja tuhansia mustavalkokuvia. Hänellä oli käytössään erityislaittein varustettu Cambridgen yliopiston lentokone ja apunaan hyvin koulutettu lentäjä. Professori Saint-Joseph oli erikoistunut valokuvaamaan roomalaisten sotilasleirien kaivauksia.
Alan tutkimusta tehtiin myös Saksassa (Irwin Scollar ja Otto Braasch), Belgiassa (Charles Léva) ja myöhemmin myös Italiassa, Espanjassa, Alankomaissa, Romaniassa, Sveitsissä, Luxemburgissa ja Ruotsissa.
Arkeologit ryhtyivät Ranskassa 1950-luvulla ensimmäisen kerran käyttämään ilmakuvausta ammattimaisesti työssään, ja Roger Agache (syntynyt 1926) on näin tutkinut tähän päivään saakka Pohjois-Ranskaa antaumuksellisesti ja järjestelmällisesti. Hänen merkittävät saavutuksensa ovat tuoneet lisävalaistusta siihen, millaiselta Sommen departementti näytti esiroomalaisella ja roomalaisella kaudella. Agache on kirjoittanut lukuisia teoksia ja kehittänyt menetelmän ilmakuvauksen hyödyntämiseksi arkeologiassa. Hän on lahjoittanut Ranskan kulttuuriministeriölle useita tuhansia harvinaislaatuisia ilmakuvia käsittävän kokoelmansa.
- Agache-kokoelma MICHAEL (FR) -sivustolla
- Agache-kokoelma Mémoire-sivustolla
- Roger Agache -verkkosivusto, jonka on laatinut Ranskan kulttuuriministeriö: Arkeologia ja ilmakuvaus Pohjois-Ranskassa
Roger Henrard (1900–1975) oli toinen ranskalainen pioneeri. Hän oli poikkeuksellisen taitava lentäjä ja hyvien kuvien metsästäjä. Hän lensi kaikkialla Ranskassa ja kuvasi koko maan. Henrard sai jopa luvan lentää Pariisin yllä. Ranskan perinnevirasto (Les services du patrimoine), säilyttää osaa hänen kokoelmistaan. Se on digitoinut valokuvia, jotka Henrard otti Centren ja Poitou-Charentes'in alueista, Sommen ja Ornen departementeista ja Angers'n ja Elbeufin kaupungeista.
Roger Henrard, Château de Chenonceaux (Indre-et-Loire), ilmakuva vuodelta 1955
© Inventaire général, ADAGP
Brittein saaret
Kuninkaalliset ilmavoimat otti ilmakuvia toisen maailmansodan jälkeen karttojen laatimista varten Yhdistyneen kuningaskunnan geodeettisen laitoksen (Ordnance Survey) tilauksesta. Tätä aarteistoa on täydennetty viime aikoina kuntien tilaamilla karttakuvauksilla. Arkeologit käyttävät näitä kuvia ahkerasti kartoittaakseen uusia kohteita, ja kansallisia kokoelmia ylläpitävät Englannin, Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin perinnevirastot. Norfolkin kreivikuntavaltuusto on digitoinut kreivikunnasta vuosina 1946 ja 1988 otetut ilmakartoituskuvat.
Brittein saarilla on 1950-luvulta lähtien toiminut lukuisia alueellisia arkeologisia ilmakuvaajia. Osa heidän valokuvistaan on digitoitu ja saatavilla Internetissä. Esimerkiksi Norman McCordin ottamia valokuvia on nähtävissä SINE-sivustolla.
Paul Gilmanin ja muiden valokuvia on asetettu verkkoon, ja niihin voi tutustua Unlocking Essex’s Past palvelun kautta, joka on osa Essexin kreivikuntavaltuuston ylläpitämää East of England Sense of Place (EESOP) hanketta.
Tivoli, feuille IGM 150
Villa Hadriana, photographie infrarouge en couleurs, années 70
© ICCD /Aerofototeca
Italia
Italian opetusministeriöön perustettiin vuonna 1958 ilmakuva-arkisto (Aerofototeca) ympäristöön liittyvän, rakennustaiteellisen, arkeologisen ja taiteellisen kansallisperinnön tutkimuksen edistämiseksi ja vaalimiseksi. Aerofototeca, joka on vuodesta 1973 lähtien ollut osa Ufficio Centrale del Catalogoa, keskittyi aluksi vain arkeologisten kohteiden tunnistamiseen, mutta on sittemmin laajentanut toimintaansa maiseman kokonaisvaltaiseen kartoittamiseen. Aerofototeca on useiden vuosien ajan hankkinut omistukseensa vanhoja ilmakuvakokoelmia.
Verkkosivusto:
- http://www.iccd.beniculturali.it/istituto/aerofototeca.html
- http://www.iccd.beniculturali.it/servizi/aerofototeca.html
- http://www.iccd.beniculturali.it/standard/fotoaeree.html
Puolassa